Abstract

Turkistuotannon aiheuttama vesistökuormitus on valtakunnan tasolla vähäistä, mutta tuotannon keskittyminen pienelle alueelle Pohjanmaalle aiheuttaa alueellisia vesiensuojeluriskejä. Turkiseläinten lannassa on runsaasti fosforia muiden kotieläinten lantaan verrattuna, koska rehun raaka-aineina käytetään luupitoisia teurassivutuotteita, lihaluujauhoa ja rehukalaa. Suurin osa rehun fosforista päätyy lantaan. Tällä hetkellä turkiseläinten ruokinnassa on huomattavaa fosforiyliruokintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa turkistilamalli, jolla eri toimenpiteiden vaikutukset tilan fosforitaseeseen ja sitä kautta kuormituspotentiaaliin voitiin arvioida. Turkistilamallin avulla kuvattiin kolmen eri fosforilähteenä käytetyn rehun raaka-aineen (lihaluujauho LLJ, lihajauho LJ, höyhenjauho HJ) sekä kahden optimointivaihtoehdon (optimointi pienimmän rehunkustannuksen mukaan ja optimointi rehun sisältämän fosforimäärän mukaan) ja pentutuloksen (4, 5, 6) vaikutus esimerkkitilan fosforitaseeseen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin LLJ:n, LJ:n ja HJ:n vaikutus siniketun sonnan määrään kasvatuskautena sekä em. rehuraaka-aineiden vaikutus sonnan kokonaisfosforiin ja sen liukoisuuteen. Rehun koostumus vaikutti kuiva-aineen sulavuuteen, sonnan määrään, sen fosforipitoisuuteen ja fosforin liukoisuuteen. LLJ-rehu sisälsi paljon tuhkaa ja tuhkan sulavuus oli huono, sonnan fosforipitoisuus korkea, ja fosfori oli heikkoliukoista. Tutkimuksen perusteella HJ on turkistuotannon fosforikuormituksen kannalta käytetyistä raaka-aineista paras, sillä sen tuhkapitoisuus oli alhainen, sulavuus hyvä, ja sonnan fosforipitoisuus alhainen. Höyhenjauho myös lisäsi fosforin liukoisuutta sonnassa. Rehun fosforipitoisuuden optimointi laski fosforiylijäämää (sonnan sisältämää fosforimäärää) n. 20% suhteessa pienimmän rehukustannuksen mukaan tehtyyn optimointiin. Fosforioptimointimallissa yhden gramman fosforivähennys 35 rehun kuiva-ainekilossa nosti rehun hintaa 3 snt kg ka-1. Fosforioptimointi paransi fosforin hyväksikäyttöä tilatasolla, mutta nosti lannan sisältämän typen määrää ja heikensi typen hyväksikäyttöä. Fosforioptimointi luonnollisesti vähensi tarvetta viedä lantaa pois tilalta. HJ-rehu sisälsi vähiten fosforia, mutta eniten typpeä, kun taas LLJ-rehu sisälsi eniten fosforia ja vähiten typpeä. Rehun hinta vaihteli tuotantojaksojen välillä, mutta LJ-rehu oli keskimäärin halvinta. HJ-rehun valitseminen vähensi nahkakohtaista fosforiylijäämää. Pentutuloksen paraneminen vähensi simuloinneissa nahkan rehukustannusta, typen ja fosforin ylijäämää nahkaa kohti ja lannan sisältämää typen ja fosforin määrää, koska ravinteiden nahkakohtainen hyväksikäyttö parani. Tutkimuksessa käytetty turkistilamalli on käyttökelpoinen työkalu ravinteiden hyväksikäytön tehostamisessa ja turkistilan fosforitaseen parantamisessa. Mallin avulla rehun fosforipitoisuuden vähentämisen kustannus voidaan laskea. Malli vaatii kuitenkin vielä muokkausta käytettävyyden parantamiseksi. Jatkotutkimuksissa mallia voisi laajentaa kattamaan turkistuotannon fosforitasetta laajemmin kuin tilatasolla.

Published in

Agrifood Research Reports
2009, Volume: 138, pages: 34-64
Title: Suomen kotieläintalouden fosforikierto säätöpotentiaali maatiloilla ja aluetasolla
ISBN: 978-952-487-215-7
Publisher: MTT

UKÄ Subject classification

Agricultural Science


Permanent link to this page (URI)

https://res.slu.se/id/publ/27614