Abstract

Kuinka paljon ja kuinka nopeasti maatalouden aiheuttama vesistöjen fosforikuormitus voisi vähentyä, jos tuotannon kannalta tarpeeton fosforin käyttö lopetettaisiin? Potentiaalista kuormitusvähennystä arvioitiin ottamalla huomioon viljelykasvien ja kotieläinten biologinen fosforitarve sekä maaperän tämänhetkinen fosforipitoisuus. Suomen maatalouden fosforikierron säätövara laskettiin kahdenkymmenen vuoden ajalle käyttämällä lannoitustarpeen pohjana äskettäin tehtyä yhteenvetoa Suomen fosforilannoituskokeiden tuloksista. Arvio tehtiin koko maan lisäksi erikseen Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Uusimaan TE -keskusalueille. Laskennassa huomioitiin kasvien fosforinotto, pellon fosforitase ja siitä edelleen peltojen helppoliukoisen fosforin pitoisuusmuutokset pitkäaikaisten lannoituskokeiden tuloksiin perustuvilla yhtälöillä. Lannoitusta säädettiin fosforipitoisuuden muutoksia vastaavasti viiden vuoden välein. Koska suuri osa kasvien tarpeen ylittävästä fosforilannoituksesta liittyy karjanlannan käyttöön, myös kotieläinten ruokinta ja sen säätövara vaikuttavat mahdollisuuksiin vähentää tarpeettoman korkeita maaperän fosforipitoisuuksia. Tämän vuoksi työssä arvioitiin ruokinnalliset mahdollisuudet pienentää lannan fosforisisältöä. Tuloksena saatiin aluekohtaisesti fosforilannoitustarve, karjanlannan fosforisisältö ja eri ajankohtia (5, 10, 15 ja 20 vuotta) vastaava maan helppoliukoisen fosforipitoisuuden jakauma, josta arvioitiin edelleen liukoisen fosforin kuormitusta yksinkertaisen yhtälön avulla. Laskelma osoitti, että fosforilannoituksen kokonaismäärä ylitti vuonna 2005 biologisen tarpeen koko Suomessa yli nelinkertaisesti ja Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan alueilla yli kymmenkertaisesti. Jos lannoitus säädettäisiin kasvien tarpeen mukaiseksi, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan pelloille ei levitettäisi väkilannoitefosforia lainkaan seuraavien 20 vuoden aikana ja näiltä alueilta kuljetettaisiin koko ajan pois karjanlannan fosforia. Ruokintaa säätämällä kotieläinten sonnan ja virtsan fosforisisältö pienenisi yli kymmenen prosenttia. Kahdessakymmenessä vuodessa säästyisi 49 % fosforilannoitusmäärästä verrattuna siihen, että fosforin käyttö jatkuisi vuoden 2005 tasolla. Väkilannoitefosforin osalta säästö olisi 90 %. Liukoisen fosforin kuormitus vähenisi kahdessakymmenessä vuodessa 30 40 %, eniten Varsinais- Suomessa ja Pohjanmaalla.

Published in

Agrifood Research Reports
2009, Volume: 138, pages: 224-244
Title: Suomen kotieläintaloudenfosforikierto - säätöpotentiaalimaatiloilla ja aluetasolla
ISBN: 978-952-487-215-7
Publisher: MTT

UKÄ Subject classification

Agricultural Science


Permanent link to this page (URI)

https://res.slu.se/id/publ/27615